SMA2- Lihastauti =selkäydinperäinen lihassurkastuma.

Kysymyksessä on hermoperäinen lihassairaus. Vika ei ole lihaksissa vaan toimintakäskyjä välittävisä hermosoluissa. Selkäytimen liikehermosolut sairastuvat eivätkä välitä enään aivojen toiminta käskyjä eteen päin.
Kun hermoyhteys lihakseen katkeaa lihassupistus ei enään onnistu ja terveet lihasyyt vähitellen heikkenevät ja surkastuvat. Vain liikehermosolut sairastuvat muut hermosolut ja elimet pysyvät terveinä.

OIREET: Oireena on symmetrinen lihasheikkous, vartalon lihakset ovat heikommat, kuin raajojen lihakset, alaraajat ovat heikommat kuin yläraajat. Henkisesti potilas on virkeä.
 SMA2 on lihassairauden keskivaikea muoto.
Oireet alkavat 7-18 kk iässä. Lapsi oppii istumaan, muttei koskaan seisomaan tai kävelemään tuetta.
Painonnousu hidastuu, yskiminen on heikkoa, käsissä on hentoa vapinaa ja selkärankaan kehittyy skolioosi. Ruokatorven takaisinvirtaus ja ummetus ovat tavallisia ongelmia.
Tauti ei pitemmänpäälle juurikaan etene. Vaihtelu saman sairauden sisällä voi olla huomattavaa.

SMA2 Periytyy peittyvästi. Varmin keino todeta sairaus on ottaa DNA verikoe.
Lihaskoepalasta voi olla hyötyä.

HOITO: Parantavaa hoitoa ei tunneta. Salbutamolista näyttäisi olevan hyötyä lapsille.

Tarvitaan moniammatillista erityisosaamistaosaamista. Hoitovastuu jakautuu neurologeille, hengitysvajetyöryhmälle, infektiolääkäreille, kirurgeille, ravitsemusterapeuteille, fysi-, toiminta- ja puheterapeuteille sekä sosiaalityöntekijöille ja kuntoutusohjaajille.
Pyörätuoli tärkeä apuväline jo pienestä pitäen, sekä kotiin tarvitaan muutostöitä ja apuvälineitä.
Skolioosi leikkaus ennen keuhkojen toimintakyvyn heikkenemistä, hengitystukihoito yöllisissä hengitysvajeissa, Ravintolisät ja ajoissa aloitettu gastrostooma auttavat riittävään ravinnonsaantiin.

GASTRIITTI eli mahakatarri

GASTRIITTI eli Krooninen mahakatarri

Vatsan tulehdus, jonka oireina on

-ruokahaluttomuus

-närästys

-happamat röyhtäisyt

-vatsakivut

-oksentelu

-mahalaukku täyttyy pienestä

Syynä: Yleisin syy on mahalaukun limakalvon pinnalla elävä helikobakteeri, mutta myös stressi, särkylääkkeet, kahvin tai alkoholin suurkulutus, mausteinen tai tulinen ruoka, virus- tai sieni-infektiot, säteilyvammat voivat aiheuttaa.

Hoito:

Tärkeä ylläpitää normaalia kalorimäärää ja varmistaa että saa tarvittavat ravintoaineet. Tuoreiden hedelmien käyttöä tulisi suosia.

Suositeltavia ruokia:

Papaija, ananas, inkivääri, kookosvesi ja lakritsatee, kaurapuuro, hunaja, jogurttia banaaniviipaleilla, pähkinät ja siemenet.

Juo vähintään 8 lasia vettä päivässä.

Jos gastriitti johtuu helikobakteerista, lääkkeenä käytetään mahan happoeritystä salpaavia lääkkeitä ja kahta eri antibioottia (klaritromysiini ja amoksisilliini). Häätöhoito kestää viikon.

Jos oksennuksessa on verta tai ulosteessa verta tai limaa pitää ottaa yhteys lääkäriin.

Vältettäviä ruokia:

Tuliset ja mausteiset ruuat, alkoholi, hiilihappoiset juomat, kahvi, täysrasvaiset maitotuotteet, ruuat jotka ovat liian kuumia tai kylmiä, suklaa. Särkylääkkeenä paracetamoli EI ibuprofeiini.

SYÖ SÄÄNNÖLLISESTI, ÄLÄ ANNA NÄLÄN TULLA!

LÄHTEET: Terveyskirjasto, askelterveyteen

KEUHKOSYÖPÄ

Keuhkosyöpä syntyy kun keuhkoputken tai keuhkokudoksen solut muuttuvat pahanlaatuisiksi. Keuhkosyöpä on yksi maailman yleisimmistä syövistä. Suomessa miesten toiseksi yleisin syöpä ja pääasiassa iäkkäiden tauti.

 Keuhkosyövän ennusteeseen vaikuttavat potilaan ikä, sukupuoli, sairauden levinneisyys, mahdolliset yleisoireet, etäpesäkkeet joita voi olla keskushermostossa,luustossa tai maksassa.

Tutkimukset keuhkosyövän toteamiseksi ovat keuhkorötgenkuva jolla voidaan selvittää kasvaimen koko ja sijainti. Tällä kuvauksella voidaan myös selvittää hengitysteiden tila ja mahdolliset esteet leikkausta ajatellen. Rintakehän ja ylävatsan TT-tutkimuksella ja magneettikuvauksella voidaan selvittää syövän levinneisyys, mahdolliset etäpesäkkeet, kasvutavan määrittely että voidaan valita oikea hoitomuoto. Muita tutkimuksia ovat tähystystutkimukset, kudos-ja solututkimukset sekä spirometria.

Keuhkosyöpä luokitellaan Ei-Pienisoluiseen ja Pienisoluiseen. Ei-pienisoluisessa hoitomuoto on ensisijaisesti leikkaushoito joka on myös tehokkain. Leikkauksen edellytyksenä on potilaan hyvä kunto. Leikkausta ei voida tehdä jos etäpesäkkeitä on jo ehtinyt syntymään. Jos kasvainta ei ole leikkauksella voitu kokonaan poistaa voidaan lisäksi antaa sädehoitoa jotta jäljelle jäänyt kudos tuhoutuisi tai syövästä aiheutuneet oireet helpottuisivat. Solunsalpaajahoitoa voidaan käyttää myös levinneessä tai uusiutuneessa ei-pienisoluisessa keuhkosyövässä hillitsemään sairauden aiheuttamia oireita ja taudin etenemistä. Pienisoluisessa keuhkosyövässä ennuste on huono sillä tauti lähettää jo varhain etäpesäkkeitä keuhkojen ulkopuolelle. Ensisijainen hoitomuoto on solunsalpaajahoito useiden lääkkeiden yhdistelmähoitona. Hoito auttaa aluksi hyvin ,mutta uusiutuu usein myöhemmässä vaiheessa.

Terveysneuvonnassa  tulisi kiinnittää huomiota ruokavalioon ja liikuntaan sekä tupakanpoltto on ehdottomasti lopetettava


Tehnyt Piia ja Sini

Lähde: oppikirja, Sairaanhoito ja Huolenpito.

MELANOOMA



Ihosyövät ovat yleisiä. Melanooma eli tummasolusyöpä saa alkunsa ihon väriainetta (melaniinia) tuottavista soluista, joita kutsutaan melanolyyteiksi.
Tyvisolusyöpä (basaliooma) on yleisin ihosyöpä, johon sairastuu vuosittain n. 8500 suomalaista. Naisia hieman enemmän kuin miehiä. Kaikki ei näy tilastoissa joten todellinen luku on n. 12000-14000.
Toiseksi yleisin on oksasolusyöpä mitä löytyy vuosittain n. 1700.
MELANOOMA on kolmanneksi yleisin johon sairastuu n. 1400

Ihosyöpä on yleensä näkyvä koska se syntyy ihon uloimmissa kerroksissa ja siksi se havaitaan aikaisessa vaiheessa ja ennuste yleensä hyvä.

Ihosyöpää esiintyy enimmäkseen vanhuksilla, mutta melanoomaa myös nuorilla aikuisilla. Lapsilla melanooma on harvinainen.
Melanooma on muita syöpiä vakavampi ja se on länsimaiden voimakkaimmin lisääntyviä syöpiä.

Noin puolet melanoomista saa alkunsa jo olemassa olevasta luomesta.

Luomea kannataa näyttää lääkärille jos se muuttuu epätarkkarajaiseksi, kasvaa, muuttuu tummemmaksi, punertavan- tai sinertävän sävyiseksi tai mustaksi. Myös kovalta, turvonneelta, aralta,
kutisevalta tuntuva tai haavautunut, visvaa tai verta vuotavat pitää näyttää lääkärille.

Jos melanooma saa kasvaa rauhassa, luomen ympärille alkaa kerääntymään pieniä tummia pisteitä ns. sateliitteja. Nämä ovat etäispesäkkeitä ja tämä on aina merkki melanoomasta.

Miehillä yleensä vartalolla ja naisilla raajoissa.
Voi olla myös kynnen alla, silmässä ja limakalvolla.

MELANOOMAN TOTEAMINEN JA TUTKIMINEN

Lääkäri tutkii ja poistaa epäilyttävän ihokohdan ja se tutkitaan mikroskoopissa. Jos tutkittava alue osottaituu melanoomaksi. Poistetaan leikkausarpi ja sitä ympäröivää ihoa. Imusolmukkeiden tila tutkitaan vartijaimusolmuketutkimuksella.
Jos imusolmukkeet ovat puhtaa, muuta hoitoa ei tarvi ja riittää pelkkä seuranta.
Jos imusolmukkista löytyy löydöksiä, tehdään tarkempi tutkimus tietokonetomografia.

MELANOOMAN LUOKITTELU

Melanooman levinneisyys ilmaistaan TNM-luokituksen avulla
T=syvyys
N=Leviäminen
M=Mahdolliset muualla olevat etäispesäkkeet

Melanoomaa pidetään pinnallisena, jos sen paksuus on enintään 2mm
Melanooman etäispesäkepaikat ovat iho, ihosolmukkeet, keuhkot, maksa, aivot ja luusto.

MELANOOMAN HOITO

Tavallisin hoitomuoto on leikkaus. Etäispesäkkeisen melanooman hoitona käytetään lääkkeitä harvoin sädehoitoa.

MELANOOMAN SEURANTA

Kestää yleensä 5 vuotta, jos uusiutumisriski on pieni riittää seuranta perusterveydenhuollossa.
Valtaosa uusiutuu 2 vuoden sisällä hoidosta.
Pinnallisesta melanoomasta paranee yleensä kaikki ja imusolmukkeisiin levinneestä n. puolet.


Tekijät. Sini ja Piia

Kirurginen haava

Kirurginen leikkausviilto tehdään yleensä kohtisuoraan ihoon nähden, jonka takia haavana reunat ovat tasaiset ja verestävät. Haavan paranemiseen vaikuttavat ulottuvuus, haavaontelon rakenne ja sijainti sekä leikkauksen puhtausluokitus. Haavan parenemisnopeus riippuu paikallisesta verenkierrosta.
Puhdas kirurginen haava suljetaan yleensä ompeleilla, mutta joissakin leikkaushaavoissa käytetään metallihakasia,( haavateippiä, iholiimaa ja perhosteippiä) . Ommeltaessa haavanreunat asetetaan vastakkain siten, että oikeat kudoskerrokset tulevat samaan tasoon eikä onteloita eikä kiristystä synny. Pään, kasvojen ja kaulan alueen ompeleet poistetaan alle viikon kuluessa.

Kirurgisen haavahoidon teesit:

Ihokarvojen poisto haava alueelta. Tämä estää ihokarvoja joutumasta leikkaushaavaan ja parantaa sidosten kiinnittymistä ja ompeleiden poistoa. Tehdään leikkauspäivän aamuna.

Haavasidos valitaan haavasta tihkuvan veren määrän mukaan (tarpeeksi imukykyinen).

Leikkaushaava rauhotetaan vuorokaudeksi, mutta jos haavataitos kostuu ennen sitä se vaihdetaan steriilein käsinein ja välinein.

Käsihygienia leikkaushaavaa hoidettaessa: Käsihuuhde riittää jos käsissä ei ole näkyvää likaa.
Huuhdetta käytetään huolellisesti ennen haavanhoitoa ja sen jälkeen.
Kun leikkauksesta on kulunut yli 24h käytetään tehdaspuhtaita suojakäsineitä.

Haavasidos kiinnitetään ihoteipillä. Haavahoito-ohjeet annetaan potilaalle suullisesti ja kirjallisesti.




Jos haavan ympärillä on rakkuloita tai ihorikkoa, asetetaan niiden suojaksi hoitolevy tai suojakalvo. Haava suojataan vettä läpäisemättömällä kalvolla jos se joutuu kosketuksiin virtsan tai ulosteen kanssa.
Haavan välitön hoito keskittyy haavavuodon, siteiden, turvotuksen, tunnon lämmön ja kivun tarkkailuun. Hoitaja ohjaa potilasta lääkärin ohjeiden mukaan haava-alueen liikuttamisesta ja asennosta.
Epiteelin yhdentymine kattavaksi pinnaksi kestää kirurgisessa haavassa 24-48h. Haava voidaan suihkuttaa ilman infektioriskiä 24-28h kuluttua leikkauksesta.  Ei käytetä saippuaa, eikä hangata. Kuivataan varovasti taputtelemalla.
Haavan vuotoa ja turvotusta ehkäistään kohoasennolla ja haavan rasittumista, hankausta, venymistä vältetään.





Infektoituneen haavan hoito: Havainfektiopotilaat hoidetaan potilashuoneessa kosketuseristyksessä.

- Oma huone  ja suihku, ellei tämä ole mahdollista, noudatetaan aseptista työjärjestystä ja huoneiden vuodesijoittelua

- infektoituneiden haavojen suihkuttelun/suihkun jälkeen pesu- ja suihkutilat puhdistetaan kloori 1000ppm liuoksella jokaisen potilaan jälkeen ja lattia pyyhitään lastalla mahdollisimman kuivaksi.

LÄHTEET: Sairaahoito ja huolenpito WSOY, moniste Lapin sairaanhoitopiiri infektio-sairaalahygienia

Tekijät: Piia, Sini-Tuulia ja Monica

Lääkehoitosuunnitelma

Mikä se on? Lääkehoitosuunnitelma on käytännön työväline lääkehoidon kehittämiseen.
Lääkehoitosuunnitelmaan on hyvä koota kaikki yksikön lääkehoitoon liittyvät ohjeet.

Kuka tekee? Sairaalat ja terveyskeskukset, hoivakodit.


Miksi? Siitä selviää millaista lääkehoitoa yksikössä toteutetaan ja mitkä työtehtävät kuuluvat lähihoitajalle ja miten lääkehoito käytännössä toteutetaan.

Mitä pitää sisällään?

Yksikön lääkehoito
Yksikön lääkehoidon varmistaminen ja ylläpitäminen
Henkilöstön vastuut, velvollisuudet ja työnjako
Lupakäytännöt
yksikkökohtainen lääkehuolto
Lääkkeiden jakaminen ja antaminen
Potilaan infornoiminen ja neuvonta
Lääkehuollon vaikuttavuuden arviominen
Dokumentointi ja tiedonkulku
SEuranta ja palautejärjestelmä

RETINOPATIA


DIABETEKSEN LISÄSAIRAUDET

SILMÄN VERKKOKALVOSAIRAUS ELI RETINOPATIA

Diabetekseen sisältyy suurentunut riski sairastua diabeettiseen retinopatiaan eli silmän verkkokalvon sairauteen. Hoitamattomana voi johtaa vakavaan näön heikkenemiseen. Diabeetikon silmänpohjien tilannetta pitää seurata säännöllisesti jotta muutokset huomataan ajoissa. Kehittyy hitaasti ja on pitkään oireeton. Diabeetikon on tärkeä käydä säännöllisesti seulontakuvauksissa. Diabeettinen retinopatia on harvinainen alle 10-vuotiailla. Tyypin 1 diabeetikoilla on verkkokalvomuutoksia 90%lla taudin kestettyä yli 20 vuotta ja n.40%lla vaativa silmänpohjasairaus. Tyypin 2 diabeetikoilla silmänpohjan muutokset on jopa 30%lla heti diabeteksen toteamis vaiheessa. Vaikka muutokset todetaan alkuvaiheessa niin heille ei kehity niin vakavaa verkkokalvosairautta kuin tyypin 1 diabeetikoille.


SYYT

Diabeteksen verkkokalvosairaudessa tärkein syy on liian suuri verensokeripitoisuus. Tupakointi, kohonnut verenpaine ja ylipaino lisäävät diabeteksessä vaaraa sairastua verkkokalvosairauteen.

OIREET

Alkuvaiheessa usein oireeton. Edetessään heikentää näköä. Verenvuoto voi heikentää näön äkisti, pienet silmänpohjan vuodot aiheuttavat turvotusta verkkokalvolla ja näön sumentumisen tunnetta, kauas näkemisen vaikeuksia. Viivojen vääristyminen tai häiriöt värien näkemisessä voivat olla merkkinä sairaudesta. Lapsilla tarkastus joka toinen vuosi, muilla diabeetikoilla kolmen vuoden välein ellei muutoksia ole.

HOITO

Tärkein hoito on että diabetes on hoitotasapainossa. Jos retinopatia kehittyy ensimmäinen toimenpide on silmänpohjan laserhoito.Jos kehittyy vaikealle asteelle voidaan tehdä lasias-javerkkokalvo kirurgisia toimenpiteitä.


lähde. Terveyskirjasto             SINI-TUULIA, PIIA