KEUHKOSYÖPÄ

Keuhkosyöpä syntyy kun keuhkoputken tai keuhkokudoksen solut muuttuvat pahanlaatuisiksi. Keuhkosyöpä on yksi maailman yleisimmistä syövistä. Suomessa miesten toiseksi yleisin syöpä ja pääasiassa iäkkäiden tauti.

 Keuhkosyövän ennusteeseen vaikuttavat potilaan ikä, sukupuoli, sairauden levinneisyys, mahdolliset yleisoireet, etäpesäkkeet joita voi olla keskushermostossa,luustossa tai maksassa.

Tutkimukset keuhkosyövän toteamiseksi ovat keuhkorötgenkuva jolla voidaan selvittää kasvaimen koko ja sijainti. Tällä kuvauksella voidaan myös selvittää hengitysteiden tila ja mahdolliset esteet leikkausta ajatellen. Rintakehän ja ylävatsan TT-tutkimuksella ja magneettikuvauksella voidaan selvittää syövän levinneisyys, mahdolliset etäpesäkkeet, kasvutavan määrittely että voidaan valita oikea hoitomuoto. Muita tutkimuksia ovat tähystystutkimukset, kudos-ja solututkimukset sekä spirometria.

Keuhkosyöpä luokitellaan Ei-Pienisoluiseen ja Pienisoluiseen. Ei-pienisoluisessa hoitomuoto on ensisijaisesti leikkaushoito joka on myös tehokkain. Leikkauksen edellytyksenä on potilaan hyvä kunto. Leikkausta ei voida tehdä jos etäpesäkkeitä on jo ehtinyt syntymään. Jos kasvainta ei ole leikkauksella voitu kokonaan poistaa voidaan lisäksi antaa sädehoitoa jotta jäljelle jäänyt kudos tuhoutuisi tai syövästä aiheutuneet oireet helpottuisivat. Solunsalpaajahoitoa voidaan käyttää myös levinneessä tai uusiutuneessa ei-pienisoluisessa keuhkosyövässä hillitsemään sairauden aiheuttamia oireita ja taudin etenemistä. Pienisoluisessa keuhkosyövässä ennuste on huono sillä tauti lähettää jo varhain etäpesäkkeitä keuhkojen ulkopuolelle. Ensisijainen hoitomuoto on solunsalpaajahoito useiden lääkkeiden yhdistelmähoitona. Hoito auttaa aluksi hyvin ,mutta uusiutuu usein myöhemmässä vaiheessa.

Terveysneuvonnassa  tulisi kiinnittää huomiota ruokavalioon ja liikuntaan sekä tupakanpoltto on ehdottomasti lopetettava


Tehnyt Piia ja Sini

Lähde: oppikirja, Sairaanhoito ja Huolenpito.

MELANOOMA



Ihosyövät ovat yleisiä. Melanooma eli tummasolusyöpä saa alkunsa ihon väriainetta (melaniinia) tuottavista soluista, joita kutsutaan melanolyyteiksi.
Tyvisolusyöpä (basaliooma) on yleisin ihosyöpä, johon sairastuu vuosittain n. 8500 suomalaista. Naisia hieman enemmän kuin miehiä. Kaikki ei näy tilastoissa joten todellinen luku on n. 12000-14000.
Toiseksi yleisin on oksasolusyöpä mitä löytyy vuosittain n. 1700.
MELANOOMA on kolmanneksi yleisin johon sairastuu n. 1400

Ihosyöpä on yleensä näkyvä koska se syntyy ihon uloimmissa kerroksissa ja siksi se havaitaan aikaisessa vaiheessa ja ennuste yleensä hyvä.

Ihosyöpää esiintyy enimmäkseen vanhuksilla, mutta melanoomaa myös nuorilla aikuisilla. Lapsilla melanooma on harvinainen.
Melanooma on muita syöpiä vakavampi ja se on länsimaiden voimakkaimmin lisääntyviä syöpiä.

Noin puolet melanoomista saa alkunsa jo olemassa olevasta luomesta.

Luomea kannataa näyttää lääkärille jos se muuttuu epätarkkarajaiseksi, kasvaa, muuttuu tummemmaksi, punertavan- tai sinertävän sävyiseksi tai mustaksi. Myös kovalta, turvonneelta, aralta,
kutisevalta tuntuva tai haavautunut, visvaa tai verta vuotavat pitää näyttää lääkärille.

Jos melanooma saa kasvaa rauhassa, luomen ympärille alkaa kerääntymään pieniä tummia pisteitä ns. sateliitteja. Nämä ovat etäispesäkkeitä ja tämä on aina merkki melanoomasta.

Miehillä yleensä vartalolla ja naisilla raajoissa.
Voi olla myös kynnen alla, silmässä ja limakalvolla.

MELANOOMAN TOTEAMINEN JA TUTKIMINEN

Lääkäri tutkii ja poistaa epäilyttävän ihokohdan ja se tutkitaan mikroskoopissa. Jos tutkittava alue osottaituu melanoomaksi. Poistetaan leikkausarpi ja sitä ympäröivää ihoa. Imusolmukkeiden tila tutkitaan vartijaimusolmuketutkimuksella.
Jos imusolmukkeet ovat puhtaa, muuta hoitoa ei tarvi ja riittää pelkkä seuranta.
Jos imusolmukkista löytyy löydöksiä, tehdään tarkempi tutkimus tietokonetomografia.

MELANOOMAN LUOKITTELU

Melanooman levinneisyys ilmaistaan TNM-luokituksen avulla
T=syvyys
N=Leviäminen
M=Mahdolliset muualla olevat etäispesäkkeet

Melanoomaa pidetään pinnallisena, jos sen paksuus on enintään 2mm
Melanooman etäispesäkepaikat ovat iho, ihosolmukkeet, keuhkot, maksa, aivot ja luusto.

MELANOOMAN HOITO

Tavallisin hoitomuoto on leikkaus. Etäispesäkkeisen melanooman hoitona käytetään lääkkeitä harvoin sädehoitoa.

MELANOOMAN SEURANTA

Kestää yleensä 5 vuotta, jos uusiutumisriski on pieni riittää seuranta perusterveydenhuollossa.
Valtaosa uusiutuu 2 vuoden sisällä hoidosta.
Pinnallisesta melanoomasta paranee yleensä kaikki ja imusolmukkeisiin levinneestä n. puolet.


Tekijät. Sini ja Piia

Kirurginen haava

Kirurginen leikkausviilto tehdään yleensä kohtisuoraan ihoon nähden, jonka takia haavana reunat ovat tasaiset ja verestävät. Haavan paranemiseen vaikuttavat ulottuvuus, haavaontelon rakenne ja sijainti sekä leikkauksen puhtausluokitus. Haavan parenemisnopeus riippuu paikallisesta verenkierrosta.
Puhdas kirurginen haava suljetaan yleensä ompeleilla, mutta joissakin leikkaushaavoissa käytetään metallihakasia,( haavateippiä, iholiimaa ja perhosteippiä) . Ommeltaessa haavanreunat asetetaan vastakkain siten, että oikeat kudoskerrokset tulevat samaan tasoon eikä onteloita eikä kiristystä synny. Pään, kasvojen ja kaulan alueen ompeleet poistetaan alle viikon kuluessa.

Kirurgisen haavahoidon teesit:

Ihokarvojen poisto haava alueelta. Tämä estää ihokarvoja joutumasta leikkaushaavaan ja parantaa sidosten kiinnittymistä ja ompeleiden poistoa. Tehdään leikkauspäivän aamuna.

Haavasidos valitaan haavasta tihkuvan veren määrän mukaan (tarpeeksi imukykyinen).

Leikkaushaava rauhotetaan vuorokaudeksi, mutta jos haavataitos kostuu ennen sitä se vaihdetaan steriilein käsinein ja välinein.

Käsihygienia leikkaushaavaa hoidettaessa: Käsihuuhde riittää jos käsissä ei ole näkyvää likaa.
Huuhdetta käytetään huolellisesti ennen haavanhoitoa ja sen jälkeen.
Kun leikkauksesta on kulunut yli 24h käytetään tehdaspuhtaita suojakäsineitä.

Haavasidos kiinnitetään ihoteipillä. Haavahoito-ohjeet annetaan potilaalle suullisesti ja kirjallisesti.




Jos haavan ympärillä on rakkuloita tai ihorikkoa, asetetaan niiden suojaksi hoitolevy tai suojakalvo. Haava suojataan vettä läpäisemättömällä kalvolla jos se joutuu kosketuksiin virtsan tai ulosteen kanssa.
Haavan välitön hoito keskittyy haavavuodon, siteiden, turvotuksen, tunnon lämmön ja kivun tarkkailuun. Hoitaja ohjaa potilasta lääkärin ohjeiden mukaan haava-alueen liikuttamisesta ja asennosta.
Epiteelin yhdentymine kattavaksi pinnaksi kestää kirurgisessa haavassa 24-48h. Haava voidaan suihkuttaa ilman infektioriskiä 24-28h kuluttua leikkauksesta.  Ei käytetä saippuaa, eikä hangata. Kuivataan varovasti taputtelemalla.
Haavan vuotoa ja turvotusta ehkäistään kohoasennolla ja haavan rasittumista, hankausta, venymistä vältetään.





Infektoituneen haavan hoito: Havainfektiopotilaat hoidetaan potilashuoneessa kosketuseristyksessä.

- Oma huone  ja suihku, ellei tämä ole mahdollista, noudatetaan aseptista työjärjestystä ja huoneiden vuodesijoittelua

- infektoituneiden haavojen suihkuttelun/suihkun jälkeen pesu- ja suihkutilat puhdistetaan kloori 1000ppm liuoksella jokaisen potilaan jälkeen ja lattia pyyhitään lastalla mahdollisimman kuivaksi.

LÄHTEET: Sairaahoito ja huolenpito WSOY, moniste Lapin sairaanhoitopiiri infektio-sairaalahygienia

Tekijät: Piia, Sini-Tuulia ja Monica

Lääkehoitosuunnitelma

Mikä se on? Lääkehoitosuunnitelma on käytännön työväline lääkehoidon kehittämiseen.
Lääkehoitosuunnitelmaan on hyvä koota kaikki yksikön lääkehoitoon liittyvät ohjeet.

Kuka tekee? Sairaalat ja terveyskeskukset, hoivakodit.


Miksi? Siitä selviää millaista lääkehoitoa yksikössä toteutetaan ja mitkä työtehtävät kuuluvat lähihoitajalle ja miten lääkehoito käytännössä toteutetaan.

Mitä pitää sisällään?

Yksikön lääkehoito
Yksikön lääkehoidon varmistaminen ja ylläpitäminen
Henkilöstön vastuut, velvollisuudet ja työnjako
Lupakäytännöt
yksikkökohtainen lääkehuolto
Lääkkeiden jakaminen ja antaminen
Potilaan infornoiminen ja neuvonta
Lääkehuollon vaikuttavuuden arviominen
Dokumentointi ja tiedonkulku
SEuranta ja palautejärjestelmä

RETINOPATIA


DIABETEKSEN LISÄSAIRAUDET

SILMÄN VERKKOKALVOSAIRAUS ELI RETINOPATIA

Diabetekseen sisältyy suurentunut riski sairastua diabeettiseen retinopatiaan eli silmän verkkokalvon sairauteen. Hoitamattomana voi johtaa vakavaan näön heikkenemiseen. Diabeetikon silmänpohjien tilannetta pitää seurata säännöllisesti jotta muutokset huomataan ajoissa. Kehittyy hitaasti ja on pitkään oireeton. Diabeetikon on tärkeä käydä säännöllisesti seulontakuvauksissa. Diabeettinen retinopatia on harvinainen alle 10-vuotiailla. Tyypin 1 diabeetikoilla on verkkokalvomuutoksia 90%lla taudin kestettyä yli 20 vuotta ja n.40%lla vaativa silmänpohjasairaus. Tyypin 2 diabeetikoilla silmänpohjan muutokset on jopa 30%lla heti diabeteksen toteamis vaiheessa. Vaikka muutokset todetaan alkuvaiheessa niin heille ei kehity niin vakavaa verkkokalvosairautta kuin tyypin 1 diabeetikoille.


SYYT

Diabeteksen verkkokalvosairaudessa tärkein syy on liian suuri verensokeripitoisuus. Tupakointi, kohonnut verenpaine ja ylipaino lisäävät diabeteksessä vaaraa sairastua verkkokalvosairauteen.

OIREET

Alkuvaiheessa usein oireeton. Edetessään heikentää näköä. Verenvuoto voi heikentää näön äkisti, pienet silmänpohjan vuodot aiheuttavat turvotusta verkkokalvolla ja näön sumentumisen tunnetta, kauas näkemisen vaikeuksia. Viivojen vääristyminen tai häiriöt värien näkemisessä voivat olla merkkinä sairaudesta. Lapsilla tarkastus joka toinen vuosi, muilla diabeetikoilla kolmen vuoden välein ellei muutoksia ole.

HOITO

Tärkein hoito on että diabetes on hoitotasapainossa. Jos retinopatia kehittyy ensimmäinen toimenpide on silmänpohjan laserhoito.Jos kehittyy vaikealle asteelle voidaan tehdä lasias-javerkkokalvo kirurgisia toimenpiteitä.


lähde. Terveyskirjasto             SINI-TUULIA, PIIA

Hengityksen seuranta ja hengityksen avustaminen

Mitä lähihoitajana seuraat potilaasi hengityksestä?Miten seuraat hengitystä? Kuvaile ja kerro!Tarkkailen hengitystiheyttä, hengityksen rytmiä, syvyyttä, hengitystapaa, hengitysääniä, hengitysteiden eritteitä ja ihon väriä.

Tarkkailen keskustelemalla potilaan kanssa, Kyselemällä potilaan omia tuntemuksia, onko ahdistusta tai kipua. Voi myös tehdä verikaasuanalyysin PEF-mittauksen pulssioksimetrin avulla.

Lisäksi KERRO:
Kuinka autat potilasta hengitysvaikeuksissa? Rauhoitan potilasta, avustan hänet hyvään asentoon, poistan mahdolliset kiristävät vaatteet, tuuletan huoneen ikkunaa avaamalla. Sairaalassa ollessa voi antaa lisähappea maskilla tai happiviiksillä.

Mikä on happirikastin?  Sähkökäyttöinen laite,  joka valmistaa 21 prosenttista happea sisältävästä huoneilmasta yli 90 prosenttista kuivaa happea. Laitteen lisäksi tarvitaan happiviikset ja 10-15 metriä jatkoletkua, joka helpottaa liikkumista

entä kuinka Lähihoitajana annat happea kotihoidossa? Miten sen teet ja mitä huomioit? Avaamalla huoneen ikkunan tai happirikastimella. Huomioin tarpeeksi pitkän letkun että se helpottaa liikkumista. Kovilla pakkasilla ikkunaa ei voi pitää kauan auki ja taas keväällä kun on paljon siitepölyä ilmassa.

Kuinka ohjaat höyryhengitystä kotona ja mitä siinä pitää huomioida?Miksi sitä tehdään?

 Höyryhengityksen kotona voi järjestää kun lämmittää saunaa niin, menee saunaan ennen kuin se on kovin kuuma, niin ilmaan tulee paljon höyryä. Tai laittaa kuumaa vettä astiaan ja menee istumaan lakanan alle missä vesiastia on, hengittelee sielä pitkin hengenvedoin vesihöyryä, mutta täytyy varoo ettei polta itseään tai jos antaa esim lapselle niin pitää lapsen sylissä ja varoo ettei hän saa vedettyä astiaa päälleen.

Höyryhengitystä tehdään siksi että lima irtoaisi hengitysteistä paremmin ja olisi helpompi hengittää. Lievittää myös kipua ja epämukavaa oloa.

Miten ja miksi pulloon puhaltamista tehdään? kerro kuinka ohjaat asiakasta?

Tyhjään pulloon laitetaan 300-400 ml vettä lisäksi letku tai pilli noin 1 cm paksu, millä potilas ensiksi vetää rauhallisesti neneän kautta ilmaa keuhkoihin ja sitten puhaltaa ilman suunkautta pulloon niin että vesi kuplii. Toistaa tämän 10-15 kertaa peräkkäin, pitää tauon ja yskäisee. Potilas tekee tämän useita kertoja päivässä.

Käytetään keuhkojen laajentamiseen, liman irrottamiseen, hengitysteiden tyhjyyden varmistamiseen esi. ruokailun jälkeen.

TARTUNTATAUDIT



A. Tartuntatauti on sellainen sairaus tai tartunta jonka aiheuttavat elimistössä lisääntyvät pieneliöt(mikrobit) tai niiden osat tai loiset. Tartuntatautina pidetään myös pieneliön myrkyn (toksiinin) aiheuttamaa tilaa.

A.1) Tartuntatautien vastustamistyö

Tartuntatautien vastustamistyöhön kuuluu tässä laissa tartuntatautien ehkäisy, varhaistoteaminen ja seuranta, epidemian selvittämiseksi tai torjumiseksi tarvittavat toimenpiteet sekä tartuntatautiin sairastuneen tai sairastuneeksi epäillyn tutkimus, hoito ja lääkinnällinen kuntoutus sekä sairaalainfektioiden torjunta.

1) tartuntatautien ehkäisyllä rokotusten, vasta-aineiden ja lääkkeiden antamista, terveyskasvatusta sekä muita yksilöön ja hänen elinympäristöönsä kohdistuvia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tartuntataudin ilmenemisen tai leviämisen estäminen;

2) tartuntatautien varhaistoteamisella taudin etsimiseksi järjestettyjä terveystarkastuksia ja seulontatutkimuksia;

3) seurannalla tiedon jatkuvaa keräämistä, analysointia ja tulkintaa sekä tiedon välittämistä tartuntatautien torjunnasta vastaaville;

4) epidemialla tautitapausten lukumäärän lisääntymistä odotettua enemmän jonakin ajanjaksona tietyssä väestössä tai tietyllä alueella;

5) tutkimuksella yksilöön kohdistuvaa tartuntataudin toteamiseksi tai hoidon antamiseksi lääkärin suorittamaa tutkimusta;

6) hoidolla lääkärin antamaa tai valvomaa avo- tai laitoshoitoa;

7) lääkinnällisellä kuntoutuksella toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan ja ylläpitämään kuntoutujan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä sekä edistämään ja tukemaan hänen elämäntilanteensa hallintaa ja hänen itsenäistä suoriutumistaan päivittäisissä toiminnoissa; lääkinnälliseen kuntoutukseen sisältyvistä palveluista säädetään lääkinnällisestä kuntoutuksesta annetussa asetuksessa 

8) sairaalainfektiolla terveydenhuollon toimintayksikössä annetun hoidon aikana syntynyttä tai alkunsa saanutta infektiota; 

9) karanteenilla taudinaiheuttajalle altistuneen tai perustellusti altistuneeksi epäillyn henkilön määräämistä pysymään kotonaan tai muussa viranomaisen osoittamassa paikassa taikka tartuttaviksi epäiltyjen matkatavaroiden, konttien tai muiden tavaroiden siirtämisen rajoittamista taikka erottamista muista tavaroista tautia aiheuttavien mikrobien mahdollisen leviämisen estämiseksi.

10) eristämisellä sairastuneen tai perustellusti sairastuneeksi epäillyn henkilön määräämistä sairaanhoitolaitokseen.

        MITÄ ON YLEISVAARALLINEN TARTUNTATAUTI

         Tartuntataudit jaetaan yleisvaarallisiin, ilmoitettaviin ja muihin tartuntatauteihin.

Tautia voidaan pitää yleisvaarallisena tartuntatautina:

1) jos taudin tarttuvuus on suuri tai tauti leviää nopeasti;

2) jos tauti on vaarallinen; ja

3) jos taudin leviäminen voidaan estää tautiin sairastuneeseen tai sairastuneeksi perustellusti epäiltyyn henkilöön kohdistettavilla toimenpiteillä.

        ILMOITETTAVA TARTUNTATUTI

1) jos taudin seuranta edellyttää lääkärin antamia tietoja;

2) jos taudin tartuntaketjun katkaisemisessa hoidettavalle annettava maksuton hoito on tarpeen; tai

3) jos kyseessä on yleisellä rokotusohjelmalla ehkäistävä tauti.

Valtioneuvoston asetuksella nimetään yleisvaaralliset ja ilmoitettavat tartuntataudit.

    MUU TARTUNTATAUTI

Tartuntatautiin sairastuneeksi epäiltynä pidetään henkilöä, jossa havaitaan tautiin viittaavia oireita tai jonka jollakin muulla perusteella voidaan päätellä levittävän tartuntaa.

Sairastuneena pidetään henkilöä, jossa tauti on todettu tai jonka yleisesti hyväksytyin lääketieteellisin perustein voidaan todeta saaneen tartunnan, jos taudin leviäminen on perustellusti mahdollista.

Parantuneesta taudista elimistöön jääneitä merkkejä ei pidetä tartuntatautina.